Tummista silmistä vaaleisiin hiuksiin

Rentoutumismatka Lahteen on nyt onnellisesti takana. Olen taas Istanbulissa missä kirjoitushetkellä tulee lunta enemmän kuin Suomessa tuli koko matkani aikana. Odotin ja toivoin vuosikymmenen lumimyräkkää Lahteen vierailuni ajaksi, mutta päinvastoin, lumi näytti vain sulamavan pois päivä päivältä. Pakkasta ei ollut nimeksikään. Sitä kaivattua pakkaskestohymyä ei ilmaantunut naamalle, en tosin pyöräillyt kertaakaan yöllä kotiin klubittelun jälkeen. Mutta ei hätää, kyllä Suomi näytti kyntensä heti lentokentältä bussipysäkille taivaltaessani. Kohtuullinen lumimyräkkä sekoitti ulkomaalaisten korttipakat odotetusti. Turkua luultiin Helsingiksi. Ennen bussiin astumistani kävin lentokentän hotellin aulabaarissa siemaisemassa ison oluen. Näin ja kuulin suomenkieliset uutiset ensimmäistä kertaa aikoihin. Nelosen uutiset.

Bussi Lahteen oli totuudenmukaisesti tyhjillään. Kolmen nipin napin täysikäisen pojankollin lauma palautti Suomen kielen taiteellisuuden mieleeni. Kirosana per laus kaava jatkui vuorosta toiseen. Jäivät pois Mäntsälässä. Mäntsälästä tuli mieleen Kapadoccian reissu mistä kerroin ensimmäisissä kirjoituksissani: se on keskellä ei mitään. Ketään ei liikkunut kaduilla, ei edes autoja ollut harjoittelemassa yöajoa. Kello oli yli puolenyön. Ymmärsin taas miksi Istanbulista puhutaan kaupunkina joka ei koskaan nuku. Autot liikkuvat kellon ympäri ja vähitään koirat ja kissat tappelevat niinä tunteina kun ihmiset vetäytyvät majoihinsa lepäilemään ja kuuntelemaan Tarkania, Turkin Kirkaa.(Kirka pieksisi sata-nolla)

Muut matkaajat bussissa olivat menossa Lahteen Pariisista, Norjasta sekä Alpeilta. Heidän kirosanatonta keskusteluaan en jaksanut seurata vaan sen sijaan luin Etelä-Suomen Sanomat takakannesta etukanteen. Huomasin unohtaneeni etlarin uusitun sisällysjärjestyksen. Sarjikset ja urheiluosuus oli sentään jätetty oikeille paikoilleen aivan loppuun ennen televisio-ohjelmia. Muuten sisällys tuntui sekasotkulta. Näppituntumalla-palsta, missä ihmiset purkavat päivittäisiä tuntojaan sekä murheitaan herätti unessa olevan hymyn vakavalla naamallani. Lemmikkieläimet kiusaavat kuntoilijoita Tapanilan metsissä, alakerran parvekkeen tupakan tumpin savu yläkerran herkkänenäistä ilmastonmuutoksen seuraajaa. Miehistä ei ole mihinkään. Ex-vaimoa kiitettiin erosta. Siinä muutamia mieleen jääneitä. Ei ollut purnauksen aiheet vaihtuneet kovin dramaattisesti vajaassa puolessa vuodessa. Ainakaan Lahdessa. Miksi muuttuisivatkaan. Pysyvyys ja säilyvyys ja värittömyys kunniaan. Fc Lahden Lahti-Cupin(vai mikä nykyään lieneekään nimeltään) miehistössä oli paljon uusia nimiä tai sitten olin unohtanut jostain syystä paljon nimiä viime vuoden joukkueesta. Arsenalmaista nuorten pelaajanalkujen peluuttaminen pisti silmään positiivisesti.

Lahden toria edeltävällä "Hesen pysäkillä" ulosastuttuani kiersin Aleksin ja Veskun kulman kautta Royalen eteen koska halusin nähdä sen uuden ja kiiltävän juottolan, Royalen. Jono oli huvittava. Näytti että naiset olisivat olleet kovimmissa jamitunnelmissa, portsarit vain eivät lämmenneet "jamille", eli paikoillaann horjumisesta ja sanojen unohtumisesta kesken sisäänpääsy-yrityksen. Miehet seurasivat tilannetta vakavin naamoin. Kunnon humalassa ei turhaan hymyillä. Panulle ja Emilialle terveisiä.
Royalen kohdalle ehtiessäni kolmesta eri klubista/pubista oli tullut kutsu viettämään aamuiltaa. 12 tunnin matkustaminen Anatoliasta Lahteen oli syönyt voimat ja äitinikin jo soitteli missä olin. Olin matkalla taksijonoon.

Taksijonossa olo tuntuikin jo kotoisalta. Ennen jonoon kerkeämistäni näin kun kaksi poliisia talutti siinä viisikymppisissä olevaa pukuun sonnustautunutta "herrasmiestä" pois jonon luota ja komensivat hänet kävelemään toiselle taksipisteelle. Mies osoitti huumorimieltään sekä lapsenomaisuuttaan näyttämällä kieltään ja heristelemällä korviaan jonon suuntaan poistuessan torin temmellyksestä. Kielen pärisytyksen ja korvien heristelyn kohteena oli nyrkkiiän heiluttava heila, joka kehtasi vielä huudella perään kuin mies. Perus kello kaksi Lahden torilla.
Jonossa olikin heti toinen mähinä päällä, meinasi vahvassa humalassa oleva mies saada korvapuustin ilmeisesti vaimoltaan ennen kotiinmenoa. "Ihan kohta tulee tupenrapinat", kuului uhkaus. Miehen suu ei pysynyt kiinni, eikä edellä olevan ilmeisesti tutun herran leuan louskutus auttanut asiaa mihinkään suuntaan. En jäänyt seuraanaan saippuoopperanomaista tapahtumaa, vaan vastasin taksijonon edestä tulleeseen kutsuun Mukkulaan menijöistä. Jonosta löytin sinne menijöitä taksillisen verran. Liipola sai kuulla huonomaineisuudestaan sillä matkalla. Hauska sattuma oli että taksi kiersi kaikki ne paikat Mukkulassa jossa olen asunut. Latokarkeaa taksikuski eikä taksikuskin GPS tunnistanut. Ei ollut ensimmäinen kerta. Hyvääkin asiassa on.

Viikolla yritin mahdollisuuksien(ja laiskuuteni) mukaan ehtiä näkemään mahdollisimman paljon kavereita. Baarireissut jäivät viikolla väliin, hyvä niin, ei sitä viitsi enää tuhlata päivää krapulan potemiseen. Ainakaan jos on rajattu määrä aikaa. Salibandy-harjoituksissa pallo pomppi harmittavasti, eikä jalatkaan olleet enää yhtä sähäkät kuin aikoinaan. Pitää kesään mennessä runnoa läpi rockymainen treenikuuri jotta kortteliliigan pienen kentän peleissä jaksaa temmeltään, jotta annan uhoiluilleni vastinetta. Managerin peluu maistui hyvin, Panun (La Liga) taistelu suosikkijoukkueellaan, Barcelonalla jäi kauas tavoitteista. En ole ennen kuullut kenenkään sijoittuneen kahdeksanneksi La Ligassa Barcelonalla. Missä on Henry, Räpeldinho ja Rijkaard. Abelardoa ja Nadalin unohtamatta. Ei se minullakaan nappiin mennyt, Real Madridin tähtisikermä ei suostunut noudattamaan 25-vuotiaan harrastejalkapalloilijan taustan omaavan managerin oppeja. Suomenkuubalaisuus kansallisuutena saattoi olla liikaa. Puolustuksekseni on sanottava että lähdin kauteen vain yhden tavoitteen kanssa: saada Kaka Realiin. Pyttyjä tulee ja menee, mutta Kaka ei ole saatavilla joka päivä mihin tahansa joukkueeseen. Ei niin managerissa kuin muuallakaan.

Matkani parhaimpia hetkiä oli ainaki Kaisun ja Sakarin luon pienen Aamu-tytön seurassa. Varsin hauska tyttö, jokelti paljon ja hymyili valloittavasti. Asetimmekin tavoitteeksi urheilu-uran. 2-vuotiaana treenataan jo 6-vuotiaiden poikien kanssa jalkapalloa ja 3-vuotiaana jääkiekkoillaan vanhempien pelaajien mukana. Odottelenkin jo kesää kun näen uudelleen Aamun. Riiviömäinen konttaus saattaa hyvinkin olla minullakin edessä. Peppi-koirakin antoi rapsuttaa haukkumatta ensimmäistä kertaa!

Kotiinlähdän lähestyessä tunne haluttomuudesta lähteä pois Lahdesta vahvistui hetki hetkeltä. Matkaa suunnitellessani mielessäni oli vain Janin pelottelu tylsyydestä. Hän sanoi olleensä valmis lähtemään takaisin ulkomaille oltuaan kaksi päivää Lahdessa. Varmasti liioitteli. Viimeistään aamuviideltä lentokentälle vievään bussiin astuessani se oli varmaa. Emmin vielä hetken lähtöäni, ei se 125 euroa liikaa olisi lisäviikosta Lahdessa. Talvikin oli tullut heti lähdettyäni. Kunnon talvi.

Lentomatka Wienin kautta Istanbuliin tuntuikin jos sitten rutiinilta. Italian matkalta mieleen jääneet italiankielen alkeet saivat vieressäni istuneen vanhan italialaisherran hyvälle tuulelle. Austrian-lentoyhtiöllä oli vanhimmat lentoemot mitä olen nähnyt. En jaksanut edes heistä kiinnostua. Istanbul palautti heti pilvistä arkeen. Aksarayn juna-asemalta metropysäkille kävellessäni rukouskutsu muistutti missä ollaan. Ja ihmismäärä ruuhka-aikana ei tuntenut armoa. Kyynärpäitä kutsuttiin urakkahommiin. Olin jo unohtanut että selvityäkseen ja välttääkseen tönimiset ja törmäilemiset pitää vain jysäyttää pari kertaa kunnolla vastapalloon röyhkeitä ja tunteettomia vastaantulijoita niin alkaa kummasti tilaa löytyä. Harmittavaa mutta pakollista.

Tuliaisina kämppikselleni toin pullon Salmaria ja Fazerin suklaata. Itselleni pullot Salmaria sekä Kossua. Nyt kelpaa.

Mukkula kutsuu-ekat puoli vuotta turkkilaistumisprosessia takana.

Jaahas, tällä kertaa olut-merkkinä on uutuus maistajalle, hymyn irtoamisen kynnystä laskevan virallisen manager- juoman nimenä kiiltävän alumiinin värisessä tölkissä erottautuu muista sanoista koollaan edukseen sana "Albatros". Oluita ei voi olla liian montaa erilaista. Odotan sitä mieltä rauhoittavaa hetkeä kun saan kumota tuopistani suomalaista olutta. Ehkä jopa lahtelaista. Virallisen manager- juoman vaikutuksen alaisena pelatut La Liga-ottelut Panua vastaan kertoo oluen laadusta täällä: 7-0 murskaluvut 90 minuutin jälkeen oli vain olueni maun syytä. Jos on jo valmiiksi kitkerä maku suussa, ei voi vaatia itseltään hikoilemista normaalia liiga-ottelua enempää.

Tein viikolla jotain mitä en ole tehnyt pitkään aikaan tytön kanssa. Toisaalta en kyllä koskaan miehenkään kanssa. Sovimme tapaavamme vakituiseksi illan aloittamis-pisteeksi vakiintuneella härkää kuvaavalla patsaalla puolen päivän aikaan. En saanut unta edellisenä yönä, vaan kiemurtelin sängyssäni kuin armeijassa ekana yönä ja vasta viiden aikaan luulen saaneeni unen juonesta kiinni. Unesta en tietenkään pysty sanomaan hölkäsen pöläystä.
Aamulla herätessäni mielessäni oli vain tuleva hetki. Joku oli pääsemässä tekemään urotöitä. Terävänä nousin ylös pedistäni ja petasin sen sähäkämmin ja tyylikkäämmin kuin normaalista armeijassa. Kaiken tuli olla priima kunnossa. Ei ikinä tiedä koska seuraavan kerran olisin vastaavassa tilanteessa ja vielä ulkomailla, turkkilaisen neidin kanssa. Tallinassa tämänlaista ei tapahtunut. Ei käynyt lähelläkään. En tiedä halusinkokaan. En minua ainakaan liikaa yrittämisestä voida tuomita. Mutta Istanbulissa jokapäiväiset odotukset itsestäni ovat eri luokkaa kuin Tallinnan opiskelijaparatiisimaisessa ilmapiirissä, ja tuon sanon ilman minkään sortin ironiaa tämän hetken tilanteesta Tallinnassa, mistä kaikki tietämäni perustuu kuulopuheisiin. Mieleni teki melkein juosta bussipysäkille mutta pidättelin tahtojani. Ei tarvitsisi enää kauaa odottaa, kunnes harvinaisuus osuisi kohdalleni.
Olimmen kummatkin Istanbulilaisten tapoja vastoin ajoissa REXX-elokuvateatterin kulmalla, missä olimme sopineet tapaavamme. Kiitin jo etukäteen Pinar-nimistä neitiä, joka häkellyksissään unohti kummalle poskelle tervehtiessä ensinnä taivutetaan. Huomautin.
Aloitimme taipaleemme kohti tulevaa. Olin menossa parturiin.

Pinar lupasi tulla siis tulkikseni koska turkin kieli ei taivu vielä edes kohtuullisella tavalla suussani. Hän käyttäytikin kuten olisi ollut äitini. Sanoi suorat sanat parturille joka teki työtä käskettyä. Hänellä oli oli urakka edessää. Pahoittelin hiusteni määrää heti alussa.

Itse operaatio oli vaivansa veroista. Hiuksia lähti luin lehtiä puista Suomessa syksyisin. Muutaman jätin roikkumaan. Ei sitä kotiin kehtaa minään puskana mennä. Kysyihän nuori ja vitsikäs tullivirkailija Italiasta kuukausi sitten tullessani kenen kuva passissani on. Passissa komeilee 15 kg kevyempi ja 6 vuotta nuorempi armeijaa odottava tosikko. Ei ole ikinä ollut näin paljon eri aineita hiuksissani. Ei auta edes peseminen. Aamulla herää ja saman muotoinen tukka on edelleen. Mikään ei siis muuttunut. Mutta hintakaan ei ollut huono, reilut 11 euroja koko helahoita, kulmakarvojen tasauksella.

Huomenna Suomeen, Lahteen ja Mukkulaan. Nyt viimeisiin erasmus-pippaloihin. Karaokea luvassa. Mo

PS- Omistettu Andylle.