Lukukauden päätös, kokeita, hysteriaa ja tutkielmien kanssa painimista

Uusi vuosi on alkanut harmaana, tuntuu kuin maa ihannoisi täydellistä tapahtumattomuutta. Koulumatkalla samat laulut soivat soittimessani kuin viime vuonnakin. Ei mitään uutta sillä rintamallakaan. Osoittaa todellista laiskuutta kun ei viitsi edes vaihtaa musiikkia soittimeensa. Hyvä että vaatteita jaksaa vaihtaa. Noh, kohta ei luultavasti tarvitse siitäkään enää huolehtia, kämppikseni lähtee vähäksi aikaa Izmiriin kaveriansa tapaamaan, ja sehän on varma juttu että hänen poissaoloaikansa minä makailen hänen sängyssään pelkät speedot jalassa, uloskaan ei tarvitse mennä, ei edes ruokaa hakemaan Vuoden Opiskelijasivu-tittelin voittaneen yemeksepeti.comin ansiosta. Sen kun pikkuisen ponnistaa laiskuudessaan ja napauttaa sen aterian kohdalla minkä haluaa siirtää ostoskoriin ja sitä kautta skootterin takaboksiin josta se kiikutetaan kotiovelle jonne joutuu vääntäytymään pakonomaisesti rahan kera. Radioheadin In Rainows-albumin viimeinen raita "Videotape" soi. Kerta toisensa perään. Maksan laskun käteisellä ja kiitän nopeasta toiminnasta. Matkalla kämppikseni sängyyn en jaksa ajatella yhtään mitään. Ehkä sen lisäksi kenet meinaan ostaan Tammikuun ostoikkunan avautuessa Managerissa. Seuraava kappale alkaa soimaan, eli ensimmäinen raita albumilta, 15 steps. Päätän olla ostamatta ketään, laiskuuttani kai. Murskaan ylimielisenä Lontooseen saapuneen ManU:n 4-1 Emirates-stadionilla ja menetän kiinnostuksen koko energiaa vievään sekä keskittymistä vaativaan taktikoitiin. Laiskuuttani. Panen leffan pyörimään, American Ganster saa luvan toimia puhdin tuojana iltaa varten, jos vaikka jaksaisi käydä ulkona auringon laskeuduttua.

Siinä keskiverto kuvaus päivistä täällä tällä hetkellä. Koulu on koulua, ja kaikki on kunnossa. Miksi muuttamaan...

Koeviikko on edessä ja edessä siintää ensimmäinen hylsy, ensimmäinen kurssi jota en välttämättä pääse läpi. Sosiologia ei ole ilmeisesti minun juttuni ilman lukemista. Terveiset Tallinnan hurlumheisosiologian kurssin käyneille, nyt tuntuu että olisi sittenkin pitänyt raahautua sille kurssille..vaikeaa on tuo laji täällä. Muut kokeet eivät ennakkotuntojen perusteella tule tuottamaan vaikeuksia, sen verta konkarityyliin ovat tunnit menneet. Ensi vuoden kursseista voi sen verran sanoa että tiedän kenen pitämälle kursseille menen ja kenen en. Muutama kerta luennolla ei ole ollut ajankuluttamisen arvoista.

Odottelen jo uutta laumaa intoa täynnä olevia Erasmuksia. Syyslukukauden erasmusryhmä sisälsi aika veijarimaisia kavereita. Taitaapa olla jopa niinkin että nämä veijarimaiset ovat ainoita minun lisäkseni ketkä jäävät toiselle lukukaudelle ottamaan vastaan uusia tulokkaita. Hauska nähdä miltä itse saatoin näyttää hölmöillessäni ekaa kertaa kampuksen jo legendaksi nimetyn Altigen-kahvilan tiskillä. Kieli keskellä suuta olkoon neuvoni. Toivottavasti uusien erasmusten joukossa on yhtä himokkaita jalkapallon pelaajia, sillä syyslukukauden pelit olivat erittäin intohimoisia syöttöjä sekä harhautuksia täynnä. Fc Tough Enough pelasi kahdesti viikossa vaihtelevin kokoonpanoin. Rotaatiota on pakko käyttää tämän päimän huippujalkapallossa. Kirottu huhu kyllä kertoi että tulossa olisi pelkkää hameväkeä..pururadallekko sitä vielä joutuu menemään..

Suunnittelen pientä matkaa koeviikkojen jälkeiselle lomalle. Suomikin kävi mielessä monien kaipausta aiheuttavan asianta takia, mutta järkeilin itsekseni että kerkeän kyllä Suomessa vielä purkamaan kaipuutani moneen otteeseen ja päätöksentekoelimeni kertoi matkan kohteen olevan idässä. Libanon, Georgia, Syyria ja Jordania olisivat kohteita. Jos onni käy niin saan viisumit kuntoon. Ainakin Georgiaan pääsisi opastuksella, naapurin tyttö ja samalla luokkatoveri on sieltä päin. Iraniin ja Iraqiin ei kuulemma nyt ole helppoa saada viisumia joten ne jääköön tulevaisuuteen. Jos en nuo idän matkat onnistu niin aina pääsee Tallinnaan!

Kuulin ettei Etelä-Suomessa ole lunta. Lohdutukseksi niille ketkä sitä kaipaavat, voin sanoa ettei sitä ole täälläkään. Tänään ilma oli jo todella lupaava, +13 astetta ja aurinko paistoi kokopäivän aina viiteen asti iltapäivällä kunnes se laskeutui. Tammikuussa +13 ja kesäinen aurinko oli mukavan piristävää.

En laiskuuttani jaksa enempää kertoa päivistäni täällä, eikä mitään kerrottavaa juuri ole. Tänään alkaa kotiin lähtevien erasmusten Farewell-tour. Joudun osallistumaan. Joku hyvä vitsi pitäisi keksiä murjautettavaksi.

Iso-Arska ei muka ole iso, sanoin Vanhanen.

Asun kesän Ruolassa, Möysän oppilastaloissa.

uuden vuoden hylkääminen

Olen elossa. Tämä olo äidille ja muulle perheelle Suomeen sen takia että ne ketkä seuraavat uutisia saattoivat kuulla pommin räjähtäneen Istanbulissa pari päivää sitten surmaten kolme ihmistä. Niitä ketkä eivät maantiedossa loista tai eivät muista etäisyyksiä täällä Konstantinopolissa, niin muistutan että Taksimista 55 km eteenpän on vielä Istanbulia, joten ei todellakaan räjähtele minun naapurissa. Minä asun todella rauhallisella alueella todella mukavien naapurien ja lähikauppojen työntekijöiden kanssa. Al-gaidaa sun muita vasemmistoterroristiryhmiä syytellään paukuista. Sen verran kaupungin turvajärjestelyt ovat tiukentuneet että lauttaan mentäessä tarkastetaan kaikki, jopa vyö ja kengät joutuu ottamaan pois. Ihan ok minulle. Ei se ole ennenkään haitannut jos alushousut ovat kirkkaine väreileen hauskuuttanut yleisöä.

Uuden vuoden pippalot olivat nyt virallisesti Floppi isolla F:llä. Paikkana oli suht makealla paikalla oleva boxi, hyväkllä näköalalla ja isolla parvekkeella mutta koska en tupakoi enkä siedä tupakan savua katon rajassa leijuva tupakansavupilvi kyllästytti minut tosissaan. Vaihtoehtona olisi ollut kovat alkupippalot saksalaisten Elenan sekä Lenan luona lähellä Galata-tornia. Siitä menivät suoraan Erasmus-painotteisiin pippaloihin Taksimin lähelle missä paikalliset Goljatit nukkuivat pöydällä kun minun kampukseni Davidit saapuivat paikalle linkoineen ja kivineen. 25€ sisäänpääsy ja juomat ilmaisia eli 25 shottia niin olisi ollut taloudellisesti kannattavaa. Omat pippaloni olivat suurimmat pettymykset tällä reissulla. Onneksi oli punaviiniä mukana. Tupakkaa poltettiin sisällä niin paljon että en pystynyt hengittämään.Kotimatkalle aasian puolelle ostin rahaa säästelemättä kahdella eurolla kaksi kanarullakebagia. Ja julkisilla kotiin totttakai.

Eilen kävellessäni kirjakopiokauppaan koin jotain ennenkokematonta ja mystistä: Bruce Springsteenin The Rising-albumin viimeinen raita My city of ruins oli soimassa kaiken kokeneessa mp3-soittimessani ja mieleni harhaili kesän ja talven paremmuuden välillä kun yhtäkkiä rukouskutsu hyökkäsi Brucen laulun päälle. Olo oli jotenkin eksynyt ja hämmentynyt kun tajusin kuuntelevani Lännen johtajan laulua ja taustalla taisteli Islamin raamatun, Koraanin säkeet Allah Akbarin voimalla höystettynä. Oli ainutlaatuinen yhdistelmä, lännen pop-kulttuuurin johtajan saarnaus jonka päälle surun täyttämä Islam koitti vahvistaa kansaansa elämää varten.

Tänään satanut ja kaikki yllättänyt ensilumi elävöitti jokaisen ulkomaalaisen iltapäivää Istanbulissa. Itse satuin istumassa wc-pöntöllä kertaamassa päivittäistä annosta turkin kieltä ja unohtamassa muita kieliä kun kämmpikseni ryntäsi suoraan kyselemättä vessaan huutaen että: "-Man, it is snowing!"

Äsken kotiin taapertaessani sama lumisade sekoitti Istanbulin liikennettä. En usko että koulu on auki huomenna joten avaan oluen, tölkkioluen varmuuden vuoksi että nukun pitkään.

"jos koit tänään jotain joka sai sinut hymyilemään ,kerrothan sen minulle".